kuiskaan tuulelle.

älkäähän pelästykö,
halusin istuttaa tännekin vain vähän puita,
ja odotan,
että joskus niistäkin kasvaa kaunis
metsä.

olo tuntuu vieraalta,
varkaalta,
vaikka olen kotona.
täällä ei ole turvallista,
ei vakaata maaperää,
piiloon on niin vaikea päästä.

vaikka vietänkin kesäni kotona
odotan sitä silti.
ikävöin sitä.
kaipaan,
liikaa ja turhaa,
kesää.
odotan kesäöitä,
viileää vettä iholla,
tuulen leikkiä lehdillä,
sadetta,
kyllästymisen tunnetta olemiseen.

se on naurettavaa, 
sillä tiedän olevani silloin yhtä onneton.