.

Olen niin helvetin heikko. En saa työnnettyä paksuja, ällöttäviä sormiani riittävän syvälle. Vatsalaukku ei halua päästää mitään ulos. Ei, se nauraa heikkoudelleni, pystyn kuulemaan sen. Seinätkin, vaaleat tapetit seinien pinnalla kukkineen, voin kuulla kuinka ne kaikki kuiskivat. Eivätkä ne kuiski tarinoita auringonlaskuista. Keskiöistä, niistä ne pitävät, minun turvalliset seinäni. Niillä on juonia, paljon sotkuisia juonia. Niitä ne kuiskivat ulos ja päässä vihloo.

varjot voivat tulla, minä kuuntelen.