2011/07/25

eräs yksinäinen.

en ole ehtinyt elämään,
moneen hetkeen,
ajattelemaan.

todellisuuteen tippuessa saa monesti keltaisia mustelmia ja sinisiä haavoja.




eräs yksinäinen purjehtii,
kohti horisonttia.
kimaltelevassa vedessä
on mustia aukkoja ja virtoja kohti kadotusta.
eräs yksinäinen,
piirtää karttaa käteensä.

3 kommenttia:

  1. toivottavasti purjehtija ei ole kovin yksinäinen, minä haluaisin mukaan kohti horisonttia ja unelmoida meren säihkyessä miljoonien timantien lailla. ja kartta piirrettynä käteen saa hymyilemään kevyesti. voin myös puhaltaa ultramariinihaavat sekä mustelmat poiis.

    kaunista, kiitos.

    VastaaPoista
  2. Ei saisi tuntua useimmiten, useimmiten sun kuuluisi olla onnellinen, paistatella auringossa ja syödä jäätelöä. Lentää vapaana kuin lintu taivaalla!
    Mä lupaan että lennätkin vielä. Koska sinä se ihana olet. Jaksat vain vielä hetken ja toisenkin, sinä olet niin vahva että jaksaisit varmaan kolmannenkin. Mun sanat sattaa tuntua nyt turhilta, mutta ei ne ole. Etkä sinäkään.

    VastaaPoista
  3. voisin tulla purjehtimaan kanssasi,
    istumaan viereesi,
    liimaamaan haavoille nalle puh-laastarit (ne ovat söpöjä),
    jos vain tahdot.

    sinä kirjoitat kauniisti.

    - Seitti (http://sudenkorentoja.blogspot.com/)

    VastaaPoista